keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Sutinaa ja lehtien havinaa

Vanhemmiten mäkin oon alkanu pehmenee, ilmeisesti tuolt pääkopasta, kun nimittäin nyt on päässy käymään niin et meikä tyttö on löytäny rakkauden!
Tiedätteks sen mis mikään muu kun sen rakkauden kohteen seura kiinnostaa, unohtuu ruokahalu ja nukkuminen on ajanhukkaa.
Mä tapasin tän salskean uroksen ekan kerran tuol mun vakio mestoilla, mis mul on tapana käydä ruoan ym. herkkujen toivossa.
En voi sanoa et mein tapaamises ois ollu kyse rakkaudesta ensi silmäyksellä.. Heh!
Mun tietty piti eka näyttää kovaa muijaa, ettei se casanova luule ittestään liikoja!
Hymyilin sille "nätisti" laumanjohtajan takaa ja sil oli täys työ saada pidettyä mut omalla tontilla, oisin nimittäin näyttäny sille taivaan merkit, miten se kehtaa tulla MUN herkkujen äärelle!
Jotain toi laumanjohtaja koitti selittää, että tää on ihan kaikille nelijalkaisille ja niiden huoltajille perustettu putiikki ja et tääl on jo vahtikoira omasta takaa, ettei mun tarvis sitä roolia ottaa.
Sil kertaa mä sit tyydyin vaan seuraamaan sivusta, kun tää casanova liehitteli kaikkia ihmisiä ketä siin nyt oli, sen liikkeen omistaja, laumanjohtaja ja sen oma johtaja, että mua pänni!
Seuraavaks me törmättiinki yllättäen lenkillä, tai nii mä luulin, mut ymmärsin sit noiden ihmisten puheesta et tää oli ihan sovittu juttu ja täs testattais miten mä tuun toimeen lajitovereiden kans.

Mulla kun on taustalla lajitoverien hyökkäysten kohteeks joutumista ja siitä aiheutuvaa pelkoa.
Lähdettiin sit metsään kumpikin omilla puolilla ja tiiviisti oman johtajan vieressä ja omia juttuja touhuten, niinku ei sitä toista ois ollukaan ;-)
Tässä vielä esitän vaikeasti tavoiteltavaa ja seurasin tarkkaan,
et etäisyys välillämme on turvallinen

Sit ku mä huomasin, et eihän toi mua ehkä syökään tms. niin päästin sen mun kans samalle kivelle.
Aluksi tietysti molempia ujostutti

Lenkkimme jatkui tästä metsän siimekseen ja ennenkuin huomasinkaan oli pelko poissa ja vaikka molemmat olemme jo seniori-iässä, painelimme ryteiköt ryskyen <3
Loppulenkistä olimme jo erottamattomat

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hoitohenkilökunta repeää onnesta sun puolestas!!!! Voi miten ihania uutisia <3

Sirpa kirjoitti...

Iloista joulua ja paljon jouluherkkuja! :)