Sairaus- ja toipumiskertomus

Joko mua on kaivattu?
Oon sairaslomalla, oikea takajalka vaivannu jo pitkään ja jouduin sit loppujen lopuks siit ihan lääkärin vastaanotolle, kun se ei alkanu parantuun kotikonstein.
Kaikki konstit kyl tehtiin mitä tiedettiin ja särkylääkkeitä oon nauttinu ihan säännöllisesti.
Lääkäritäti löysi must vanhuuden merkkejä eli nivelet reistailee vähän sielt sun täält..

Sain kyl ihan loistavat hoito-ohjeet, uimista ja metsässä samoilua vapaana! Voitteks kuvitella!?
Onpa ihanaa olla ei enään niin nuori koira!
Laumanjohtaja sano, et jos joku alkaa mussuttaa mun vapaana jolkottelusta, ni voidaan sanoa et lääkärin määräys :D

Kaikki ei mene kuten elokuvissa, eli jouduin uudestaan lääkärin vastaanotolle ja tällä kertaa tuomio olikin vähän ikävämpi, joutuisin leikkauspöydälle, polvenristiside sais titaania tuekseen.

Nyt ollaan sit sairaslomalla seuraavat kuukaudet ja miten muutenkaan laumanjohtaja sen käyttää kuin askarrellen, tollasia se on viimeks väkertäny:

Tytölle tyttöjen väriä

Mä pyysin laumanjohtajaa tuunaamaan mun kotisivujen ilmettä, kun mua kuulemma usein luullaan pojaks..!
Ei sillä et pojissa mitään vikaa ois ja olinhan mä ainakin nuorempana "vähän" riehakas ja räyhäkäs tytöks, ehkä...
Mut kyl mä silti pidän tyttömäisistä jutuista: vaatteista, kauneuden hoidosta ja tietysti pojista.

 

Samalla laumanjohtaja ilmotti et mä esittelen tästä lähtien sen töherryksiä, idea tuli kuulemma Jessen äidiltä ja blogin lukijoiden ideoita täytyy kuunnella.

Tässä näitä nyt ois, ei missään järjestyksessä, enhä mä tiedä mikä kortti on millonki työn alla, ei vois vähempää kiinnostaa!
Sen verran osaan kertoa et materiaalit kortteihin on suurilta osin Sinellistä ja muilta korttiaskartelijoilta saatuja.

Mul oli eilen synttärit, täytin pyöreitä eli tasan 10 vuotta!

Se on kuulemma kunnioitettava ikä, mut mua ei paljon paina, sehän on vaan yks numero enemmän, ku viime vuonna.

Tunnustus

Jee! Mä sain elämäni ekan tunnustuksen Elinalta, kiitos! 

Yritän nyt vastata seuraaviin kysymyksiin...

1. Milloin aloitit blogisi? toukokuussa 2008


2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? Elämästäni koirana ja muista karvaisista ystävistäni


3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna kaikkiin muihin?
Kaikissa en oo ehtiny vielä käymään, mutta ainakin mä saan kirjoittaa omasta näkökulmastani, eikä laumanjohtajani kirjoita vaaleanpunaisten silmälasiensa läpi


4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
En halunnu jäädä kissalle huonommaks, jos kerran kissa pystyy pitämään blogia, niin miks en minäkin!


5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Sen että saisin pitää blogini täysin itselläni, eikä laumanjohtaja käyttäisi hyväkseen mun blogia hänen kortti harrastukseensa. Onneks se on toistaseks jääny vaan yhteen kertaan, vaikka kortteja syntyykin enemmän ku koskaan.

Kuntoilua kesät talvet

Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtäny tovi, oli kiireinen ja läkähdyttävä kesä!
En halunnu tulla koneelle, tässä tulee kuuma!
Sen sijaan vietin aikaa viilentävän veden äärellä, siinä tulee kuntoilu ihan kaupan päälle vesijuoksun muodossa. Kaikkina päivinä ei päässy veden äärelle, joten konstit on monet..

Miss Märkäpyyhe kesä 2010

En voi liikaa hehkuttaa vihdoin saapunutta talvea ja lunta, jota on taas runsain mitoin! <3<3<3
Kiitos sille, jolle kiitos tästä kuuluu..
Talvellakin kunnostaan täytyy pitää huolta olosuhteiden omaisilla lajeilla ja viime talvena triathlon ohjelmaani kuului lumipallojen nappaus, umpihanki juoksu ja  kukkulan valtaus nk. palauttava harjoite.

Lajit ovat vanhat tutut myöskin tänä talvena, vaikka ikä alkaakin tuoda omat hidasteensa.

Iloista ja runsas lumista joulua kaikille karvatassuille!

Kotiväen muut puuhastelut

Nyt on alkanu mulle paljastuun etten mä saakaan 100%:sta laumanjäsenteni huomiota, mikä on mun mielest tosi törkeetä!
Mikä viel törkeintä mua käytetään hyväks!
Mä ku oon saanu aikaseks pistää blogin pystyyn, niin täällä voi kuulemma esitellä samaan hintaan näitä värikkäitä neliöitä, joita emäntä värkkää päivästä toiseen, hohhoijaa!

No, mä tietysti otin valtuudet sit valita ns. parhaat päältä, joista tässä esittelen muutaman viime päivien ja viime joulun tuotoksen:

Erityisesti joulunalus on sesonki aikaa. Tuotanto alkoi pari vuotta sitten joulukorteista: 

Korteille omaa blogia odotellessa..

Uusi vuosi ja vanhat kujeet

Kauheella paukkeella se taas vaihtuikin ja mä otin sen tavoilleni uskollisena vastaan saunan lauteiden alla.

Sen verran mul on jo tota elämän kokemusta karttunu, et tajuan ettei kovat äänet välttämättä aiheuta kipua ja uskaltauduin välillä ihmisten ilmoille.
No, mut se mun peloista..
Kivaakin on ollu, kun tota lunta on kertyny myöskin takapihan täytteeks aimo annos!

Mun ja Ronin "dementiakävelyt" oli hetken katkolla, kun Roni lähti joululomalle ja palasi kotiin vasta vuoden vaihduttua. Meinasin tylsistyä ikävään!
Oiskohan munki parempi lähtee pauketta karkuun jonnekin maalle? No, se on loppuvuoden pohdintoja..

Niin kivaa aikaa, kun talvi onkin, haasteita liittyy siihenkin.
Nimittäin mun oikeanpuoleinen tassu on alkanu kipuilemaan, ilmeisesti nivelet kärsii kylmyydestä.
Vanhuus ei tuu yksinään, se tuo mukanaan kaikenlaista pikku kremppaa.
Kaikesta huolimatta HAUskaa vuodenjatkoa!

Sutinaa ja lehtien havinaa

Vanhemmiten mäkin oon alkanu pehmenee, ilmeisesti tuolt pääkopasta, kun nimittäin nyt on päässy käymään niin et meikä tyttö on löytäny rakkauden!
Tiedätteks sen mis mikään muu kun sen rakkauden kohteen seura kiinnostaa, unohtuu ruokahalu ja nukkuminen on ajanhukkaa.

Mä tapasin tän salskean uroksen ekan kerran tuol mun vakio mestoilla, mis mul on tapana käydä ruoan ym. herkkujen toivossa.

En voi sanoa et mein tapaamises ois ollu kyse rakkaudesta ensi silmäyksellä.. Heh!

Mun tietty piti eka näyttää kovaa muijaa, ettei se casanova luule ittestään liikoja!

Hymyilin sille "nätisti" laumanjohtajan takaa ja sil oli täys työ saada pidettyä mut omalla tontilla, oisin nimittäin näyttäny sille taivaan merkit, miten se kehtaa tulla MUN herkkujen äärelle!

Jotain toi laumanjohtaja koitti selittää, että tää on ihan kaikille nelijalkaisille ja niiden huoltajille perustettu putiikki ja et tääl on jo vahtikoira omasta takaa, ettei mun tarvis sitä roolia ottaa.

Sil kertaa mä sit tyydyin vaan seuraamaan sivusta, kun tää casanova liehitteli kaikkia ihmisiä ketä siin nyt oli, sen liikkeen omistaja, laumanjohtaja ja sen oma johtaja, että mua pänni!

Seuraavaks me törmättiinki yllättäen lenkillä, tai nii mä luulin, mut ymmärsin sit noiden ihmisten puheesta et tää oli ihan sovittu juttu ja täs testattais miten mä tuun toimeen lajitovereiden kans.

Mulla kun on taustalla lajitoverien hyökkäysten kohteeks joutumista ja siitä aiheutuvaa pelkoa.

Lähdettiin sit metsään kumpikin omilla puolilla ja tiiviisti oman johtajan vieressä ja omia juttuja touhuten, niinku ei sitä toista ois ollukaan ;-)

Tässä vielä esitän vaikeasti tavoiteltavaa ja seurasin tarkkaan,

et etäisyys välillämme on turvallinen

Sit ku mä huomasin, et eihän toi mua ehkä syökään tms. niin päästin sen mun kans samalle kivelle.

Aluksi tietysti molempia ujostutti

Lenkkimme jatkui tästä metsän siimekseen ja ennenkuin huomasinkaan oli pelko poissa ja vaikka molemmat olemme jo seniori-iässä, painelimme ryteiköt ryskyen <3

Loppulenkistä olimme jo erottamattomat